Lapinlahden Erämiehet ry

Historiikki

Teksti : Veikko Vidgrén

Kuvat: Seuran jäsenten arkistoista

12. 10.2003

Kuva vuodelta 1965

Hirviporukan ensimmäinen hirvisaalis

Henkilöt:

Eturivi vasemmalta: Aku Karjalainen, Erkki Lähdesmäki, Ville Pikkarainen, Pekka Savolainen

Takarivi vasemmalta: Juhani Nikander, Pentti Kesti, Paavo Ryhänen, Jaakko Heikkinen, Johannes Liimatainen

Tiedot olen kerännyt pöytäkirjoista ja toimintakertomuksista. Lisäksi olen saanut aineistoa kuuntelemalla seuran jäsenten keskusteluja ja kyselemällä tietoja yhdistyksessä pitkään mukana olleilta henkilöiltä. Erikoisesti kiitän Jaakko Heikkistä, Jouko Kuokkaa, ja Jorma Ruotsalaista, joiden kanssa olen käynyt seuran toimintaa läpi. Kiitos kuuluu myös jokaiselle tarinankertojalle metsästysretkillä. Osa mehevimmistä jutuista ei ole painokelpoisia.

Luoja ei laske elinpäiviimme niitä päiviä, jotka vietämme metsällä. Tämäkö lienee ollut ajatuksena, kun Lauri Kaasinen, Reino Tiilikka ja Eino Hynynen perustivat Lapinlahden Erämiehet nimisen metsästysyhdistyksen 4. 10. 1963. Yhdistyksen jäseniksi hyväksyttiin perustajajäsenten lisäksi Ville Pikkarainen, Yrjö Rasku, Jaakko Heikkinen, Lasse Broms, Pentti Kaasinen ja Raimo Tiilikka. Tarkoituksena oli päästä metsästämään ja virkistymään mukavan harrastuksen parissa sekä muodostaa seura, joka hoitaa myös riistaa.

Johtokunta valtuutettiin vuokraamaan metsästysmaita. Seurakunta myönsikin yhdistyksen jäsenille metsästysoikeuden maillaan. Maita saatiin myös Kymi Oy: ltä, jonka alueet muodostivat metsästysalueen rungon. Yhdistyksen 1. puheenjohtajaksi valittiin Lauri Kaasinen ja sihteeri- rahastonhoitajaksi Reino Tiilikka.

Keväällä -64 uusiksi jäseniksi valittiin Artti Pulkkinen, Martti Heininen ja Paavo Ryhänen.

Seuran puheenjohtaja ja sihteeri vaihtuivat aluksi lähes vuosittain. Tarkoitus oli, että jokainen joutuisi näin tutustumaan seuran toimintaan tarkemmin. Kaikista pisimmän yhtäjaksoisen urakan on tehnyt Jouko Kuokka. Hän on ollut seuran sihteerinä yhtäjaksoisesti vuodesta - 84 lähtien ja jatkaa edelleen. Jorma Ruotsalainen on toiminut puheenjohtajana useita jaksoja ja on myös nykyinen puheenjohtaja. Jorma on lisäksi toiminut muutamia vuosia seuran sihteerinä sekä useita vuosia hirviporukan johtajana. Erinomaiset hirvikoiratkin Jorma on kouluttanut: Rellu oli ensimmäinen koira, Jerille ammuttiin n. 50 hirveä, Jyskylle suunnilleen sama määrä. 2000 luvulla Jorma tuli perheineen siihen tulokseen, että koiria pitää olla kolme. Niinpä hän käyttää metsällä vuorotellen Juusoa, Jullea ja Jekkua. Metsästyskauden 2002 loppuun mennessä Juusolle on ammuttu yli 40, Jullelle toistakymmentä ja Jekullekin jo viisi hirveä. Onnistunein hirvipäivä on ehkä syksyltä 2002, jolloin Jorman jokaiselle koiralle ammuttiin hirvi samana päivänä.

Jorman puheenjohtajakaudella v. -90 toteutettiin seuran suururakka Piilolan majan rakentaminen.

Toiminnan alkuvuodet 1964 -70

Seuran perustamisen aikoihin jäniksen jäljet olivat niin harvinaisia, että niitä käytiin katsomassa melkein ihmeenä. Jäniskannan elvyttäminen aloitettiin ruokinnalla. Ville Pikkarainen teki suurimman työn toiminnan organisoinnissa. Seuramme on ollut Lapinlahdella kaiken aikaa erityisen tarkkailun kohteena, mutta toiminta on kestänyt sen. Toiminta on ollut jopa esimerkillistä Lapinlahdella ja laajemminkin.

Alkuvuosien toimintaa:

- tuhoeläimiä kuten kissoja, kettuja ja kanahaukkoja päätettiin hävittää metsästysmatkoilla. Kymi Oy velvoitti tekemään suunnitelmat riistanhoidosta ja ilmoittamaan saadun saaliin.

Metsästysalueen laajentamisessa rajat pyrittiin pitämään selkeinä ja yhtenäisinä. Maiden vuokrauksen yksityisiltä on hoitanut lähes kokonaan Jaakko Heikkinen.

- osallistuttiin eräpolku- ja ammuntakilpailuihin

Innokkaimmin haulikkokilpailuihin osallistuivat Ville Pikkarainen ja Paavo Ryhänen.

- pikkujoulu Iisalmessa

- uusia jäseniä otettiin jopa 13 samalla kertaa

Heille pidettiin tiedotustilaisuus seuran säännöistä ja toimintaperiaatteista.

-metsästysalue jaettiin ruokintalohkoihin ja sovittiin, kuka hoitaa mitäkin lohkoa. Jos ei hoida riistaa, joutuu maksamaan riistanhoitomaksun.

- ostettiin yhdistykselle ketunrautoja ja kutsuttiin Antti Haara (ketunpyytäjä Varpaisjärveltä) opettamaan niiden käyttöä.

- ostettiin kiekkolinko

Pekolammille tehtiin haulikkorata kunnalta vuokratulle alueelle.

-aluksi seuraan otettiin jäseniä ehdolla, että tekevät seuran nimiin vuokrasopimuksen vähintään 100 ha alueesta. Esimerkiksi Eino Heikkinen joutui hankkimaan kahden tilan vuokrasopimuksen päästäkseen seuran jäseneksi.

-sopimus Pajujärven kalastuskunnan kanssa vesilinnun metsästyksestä ja kalastuksesta (Haapasaari)

- hirvenkaatoluvan anominen yhdessä Pentti Kestin ja Aku Karjalaisen kanssa.

Hirvilaskenta toteutettiin

- tehtiin heinää ja kerppuja jäniksille sekä linnuille rypypaikkoja

- jäsenmäärä ylittää 30 rajan 60- luvun lopulla

- vuokrattuja metsästysmaita oli v. -68 noin 3800 ha

-V. -69 voitiin todeta Kymi Oy: lle menevässä tiedotteessa, että jänisten määrä on lisääntynyt. Tämän katsottiin johtuvan säästeliäästä metsästyksestä ja talviruokinnasta. Lintukanta oli 60- luvulla hyvä ainakin verrattuna nykyiseen

- Vuosittain seura valitsi edustajan Lapinlahden metsästysseurojen yhteistoimintaelimeen.

Hirven metsästys toteutettiin alkuun kimppahommana naapuriseurojen kanssa. Metsästys ei ollut niin kurinalaista kuin nykyään. Pari miestä lähti omille teilleen. Oli vain yhden hirven lupa, jonka seurue myös ampui. Metsästä kuului kuitenkin vielä laukaus, kun yksityisyrittäjät olivat ampuneet oman hirven ja väittivät sitten ampuneensa ensin vaikka useat kuulivat toisin.

Eino Heikkisellä oli vähän aikaa hirvikoira. Eino ja Jaakko Heikkinen toimivat ennen hirvikoirien hankintaa usein kahdestaan ajomiehinä. Monet ihmettelivät veljesten paikallistuntemusta, kun he sopivat, minkä puun juurella tapaavat ajon aikana. Joskus ajo suoritettiin ketjuajona.

Hirven metsästyksessä oli alkuaikoina toisaalta tiukkoja sääntöjä: passissa ei saanut syödä eväitä eikä liikkua yhtään. Jos johtaja näki lumessa ylimääräisiä jälkiä, passimies sai ankarat nuhteet, täällähän on tanssittu. Hirven suolet haudattiin aina maan alle.

Joskus sattui mies unohtumaan passipaikalle pitkäksikin aikaa. Näin kävi ainakin Paavo Ryhäselle, Johannes Liimataiselle ja Yrjö Raskulle. He menivät passiin aikaisin aamulla. Klo 16 mennessä kukaan ei ollut tullut hakemaan heitä pois. Oli jo pimeä, joten miehet päättivät jättää passipaikan. Se olikin oikea päätös, sillä hirveä oltiin jo paloittelemassa Kestin pihassa. Tosin ampujalta olivat panokset loppuneet, mutta oli hirven kuntokin jo heikkenemään päin ja nylkyhommiin oli päästy. Kun teitä ei vielä ollut, lihat jouduttiin usein kantamaan säkissä esim. Pirttiahoon. Piti lihoja hieman pestäkin, koska käsittely tehtiin luonnon helmassa. Usein hirvi jätettiin yöksi puiden väliin riippumaan, kun ei ollut lahtivajaa. Aamulla se paloiteltiin ja kannettiin jätesäkeillä tien varteen.

Olikohan sama vai eri reissu, kun Yrjö väsähti pitkän päivän päätteeksi pimeässä Mustasaaresta palatessa. Suunnat olivat välillä olleet sekaisin ja reissu oli ollut hyvin rasittava ja pitkä. Voimat eivät millään meinanneet riittää Hukkasuolta tullessa edes ojan ylittämiseen. Kissa- sanan sanojaksi Yrjöstä ei enää ollut. Mutta niin vain saapui sitkeä sissi silläkin kertaa omin voimin Kaisan luo.

Erikoisin hirvitilanne lienee, kun Johannes Liimatainen nukahti Hukkasuolla hirvipassiin. Herätessään hän huomasi hirven edessään ja ehti vielä ampuakin. Joku väitti, että Juho Pekkarinen ottaa myös passissa pienet torkut, jos ei ole erikoisempia kiireitä. Hereillä Juho on kuitenkin ollut joka kerran, kun hirvi on tullut hollille.

Hirven metsästyksessä pidettiin välivuosia, koska hirviä oli hyvin vähän.

Nykyään seuralla on erinomainen lahtivaja ja lihat saadaan ensiluokkaisessa kunnossa emäntien jatkokäsittelyyn. Hirvien paloitteluun löytyy ammattimiehet omasta seurasta. Osan parhaista sisäpaisteista hirvimiehet syövät itse omassa illanvietossaan. Kokkeina ovat jo pitkään toimineet Yrjö Rasku ja Seppo Ryhänen.

Hirvi on kaatunut ja sitä vedetään tien varteen

Hirviporukan perinteinen juhlaillallinen hirvenmetsästyksen päättyessä

Toiminta 1970- luvun alkupuolella

Metsäkanalintujen ruokinta jatkuu: tehdään kauralyhteitä, ruokinta- ja rypypaikkoja

Jäniksiä saadaan runsaasti ja kanta pysyy hyvänä ruokinnan johdosta. Ketusta ja näädästä maksetaan tapporahaa.

Viritellään yhteistoimintaa Luman kanssa ampumaradan ja heitinten käytöstä, linko vuokrataan Lumalle. Pekolammin ampumaradan käyttö lopetetaan ja siirrytään nykyiselle radalle. Ampumakilpailuihin osallistutaan ahkerasti.

Peritään sakkoa niiltä, jotka eivät tee sihteerille saalisilmoitusta. Saaliskiintiöt mitoitetaan kannan mukaan. Jos ei ampunut jäniksiä, tilalle sai ampua teeriä. Latvateerien ampuminen ruokinta- automaattien läheltä kielletään.

V. -73 jäseniä oli seurassa jo 42.

Mainittakoon esimerkkinä ilmoitettu saalis kaudella 1973- 74:

jäniksiä 15, teeriä 60, metsoja 9 pyitä 43, riekkoja 7, vesilintuja 79 ja yksi hirvi.

Eino Heikkinen saa pokaalin petojen hävittämisestä. Eino on ollut koko seuran toiminnan ajan ylivoimainen petojen torjunnassa, samoin riistanhoitotyössä hän kuuluu aktiivisimpiin. Kiertopalkinto jäi pysyvästi Einon haltuun.

Rauhoitusalue 600 ha pienriistalle perustettiin asutuksen lähelle, jotta siellä ei olisi metsästystä, joka voisi aiheuttaa häiriöitä.

Reittiarviointi suoritetaan

1970- luvun loppupuoli

Mainitaan, että riistatilanne oli syksyllä 75 Ylä- Savossa ja koko maassa erittäin heikko. Saaliskiintiöitä pienennettiin rajusti ja metsästysaikoja lyhennettiin. Hirvikanta alkoi lisääntyä. V. -76 kiintiöön kuului vasta yksi hirvi. Seuraavina vuosina hirvilupia saatiin enemmän.

Peltoja viljeltiin ojien pientareilla. Lisäksi laitettiin nuolukiviä.

Näätiä on saatu 17 eräänä vuonna, Eino mainitaan erikoisesti. Joskus Einon piti lähteä näädän jäljiltä kesken puutavaran ajoon. Eino pyysi Jaakkoa tutkimaan, oliko näätä ylittänyt tietyn tien, jotta hän pääsisi nopeasti seuraavana päivänä jäljille. Näin Jaakko teki, mutta kerran hän innostui niin paljon, että myös jäljitti ja ampui näädän.

Vuosittain tehtiin Kymi Oy: lle toimintailmoitus. Kymin edustajat kävivät myös tarkastusmatkalla.

Annettiin alue ajokoemaastoksi. Seuran jäsenet alkoivat käyttää koiriaan kokeissa.

Riistapellolle talkoisiin tuli kesäkuun alussa yllättäen 15, toisella kertaa 20 miestä. Entiset pellot kunnostettiin ja tehtiin uusiakin. Kylvettiin rehukaalia ja kauraa. Jänikset käyttivät peltoja ahkerasti ja niiden määrä lisääntyi. Tehtiin ruokintakatoksia, lintujen ruokinta- automaatit olivat käytössä.

Maanvuokriin meni aikamoinen summa.

Riistapelto hyvässä kasvussa

Yhteismetsästystä naapuriseuruiden kanssa

Hirvikanta lisääntyi edelleen, tilanne oli parempi kuin koskaan aikaisemmin. Hirvimiehet olivat myös voimiensa tunnossa, niinpä seurue haastoi kunnan muut hirviseurueet verenluovutukseen elokuun 24 päivänä 1978 seurakuntatalolle. Olikohan pienenä taka- ajatuksena heikentää naapuriseuruiden miesten kuntoa. Joka tapauksessa Erämiehiltä saatiin hyvälaatuista verta pienehkö tonkallinen eikä kunto siitä huonontunut. Veren lasku kestettiin kunnialla.

Suurin osa jäsenistä unohti autuaasti saalisilmoituksen

Näätämiehet ovat aina kelin tullen olleet ahkerasti jälkiä haistelemassa, kiviraunioita purkamassa ja puihin tähyilemässä. Seuran alue on lähes näätä ja kettuvapaa. Ehkä ihan kaikkia ei ollut saatu pyydettyä, mutta viimeiset pedot pakenivat kauhuissaan Rautavaaran ja Sonkajärven saloille. Petomiesten maine oli kiirinyt laajalle. Saatiin leijonilta kauralyhteitä ja ne levitettiin maastoon.

Jäsenmäärä v. 78 oli jo 58

Ampumalavoja rakennettiin. Hirvimiehen varustukseen kuului hylsy viheltämistä varten. Ilmeisesti kovassa pakkasessa huulet eivät enää taipuneet vihellykseen.

Vuoden 1979 vuosikokouksessa päätettiin, että jäsenistö jaetaan hoitoalueisiin.

Kilpailutoiminta oli vilkasta. Uutena toimintamuotona otettiin käyttöön hirvihölkkä. Tehtiin päätös, että uusia jäseniä ei oteta, ellei metsästysaluetta saada lisää.

Piirihallituksessa on seurastamme ollut edustajia: ainakin Ville Pikkarainen ja Jaakko Heikkinen.

Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana seuran jäsenistä ovat toimineet ainakin Jaakko Heikkinen, Ville Pikkarainen ja Erkki Lähdesmäki.

Kärenmäen tie rakennettiin v. 1966. Se helpotti oleellisesti metsästäjien toimia. Kävelymatkat lyhenivät eikä hirven lihoja tarvinnut enää kantaa pitkiä matkoja.

Hieta- ahon tie otettiin käyttöön v. -85.

Maanomistajat luovuttivat alueitaan riistapelloiksi. Heiltä löytyi myös tarvittavat työkoneet ja ladot heinien säilytykseen. Näin järjestelmällinen riistanhoitotyö on ollut mahdollista.

1980- luvun alku

Lintukanta oli melko hyvä, hirviä oli suuresta kaatomäärästä huolimatta runsaasti.

Kaadettiin jopa 15 hirveä syksyssä. Kesäkokous pidettiin seurakunnalta metsästysmajaksi vuokratulla Väisälän tilalla.

Tehokkainta petotorjuntaa suorittivat Eino Heikkinen, Jaakko Heikkinen, Veikko Kasurinen ja Juhani Nikander. Riistanhoitotyöhön suunniteltiin pistejärjestelmä.

Oli sateisia ja kylmiä keväitä monta peräkkäin ja metsäkanalintujen poikuetuotto romahti. Entinen teerikanta oli kuitenkin varsin runsas. Ruokinta- automaateilla havaittiin 50- 100 teeren parvia ( Mustasaaressa ja Livolla). Jäniksiä oli runsaasti.

Riistanhoidossa seuraa pidettiin Lapinlahdella ja jopa laajemminkin esimerkillisenä, tästä osoituksena Suomen Metsästäjäliiton myöntämä ansiomerkki riistan hyväksi tehdystä työstä luovutettiin Ville Pikkaraiselle, Jaakko Heikkiselle ja Paavo Ryhäselle. Riistalle tarjottiin heiniä, rehurapsia, kauraa, nuolukiviä, suolaa, jänisten ruokintakatoksia lisättiin, haapoja kaadettiin. Riistapeltoja oli Lahdenperällä, Hukkamäessä, Väisälässä, Kymin traktoriuralla ja Rautakorvessa sekä muutamia muita pieniä peltoja. Telkänpöntöt kunnostettiin ja sorsia ruokittiin.

Piiri järjesti tempauksen Riistan Hyväksi, siihen osallistuttiin.

Järjestettiin 20 vuotisjuhla vuonna 1983. Kunnostettiin Kärenmäen kämppä seuran jäsenten, maanomistajien ja muidenkin käyttöön.

Maastoja luovutettiin ajokokeisiin.

Jäsenmäärä oli hieman alle 60.

Hirvipeijaiset järjestettiin vuosittain. Naiset ovat avustaneet niiden järjestelyissä. Onpa metsästäjällä joskus ollut ruokakin kotona odottamassa, vaikka metsästäjä ei tunnetusti osaa sanoa paluuaikaa, koska se vaatisi ennustajan lahjoja.

Seuran aktiivisimmat jäsenet valmistivat talvipuhdetyönä kettusiiman. Kettujen mielipidettä ei kysytty. Tämä siima on edelleen toimintakunnossa. Kettumiehet onnistuivat pyynnissä hyvin Paavo Ryhäsen johdolla. Tehtiin supiloukkuja. Metso ja koppelo rauhoitettiin joinakin vuosina.

Käytiin Laitialassa riistantutkimuslaitoksella retkellä.

Ville Pikkarainen valittiin seuran kunniajäseneksi. Petomiehinä mainitaan esim. Paavo Ryhänen, Eino Heikkinen, Juhani Nikander ja Heikki Taskinen.

Hirviseurue piti metsästyksen lopettajaiset Kuivamaidon saunalla useina vuosina. Illan ruoka- aineita hankittiin metsästämällä yhdessä jäniksiä.

Tästäkin kuormasta riittää ruokaa monelle jänikselle

1980 luvun loppu

Rahat käytettiin maanvuokraukseen, riistanhoitotyöhön ja kilpailutoimintaan.

Tuloja saatiin jäsenmaksuista, vierasmaksuista, Haapasaaren lupamaksuista ja puuttuvista riistapisteistä.

Kunnostettiin hirven nylkypaikka Viktor Kuokan latoon.

Uuteen reittikolmiolaskentaan päätettiin lähteä mukaan.

Seuran jäseniä toimii rhy: n ammuntojen valvojina ja metsästäjätutkinnon kouluttajina.

Paavo Ryhänen toimi pitkään riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana, joten riistanhoitoyhdistyksen terveiset tulivat hyvin perille. Tehtiin opiskelu ja virkistäytymisretki Rautavaaran Metsäkartanoon. Ruokintakatoksia rakennettiin lisää. Maa- alueet luovutettiin ilveksen metsästykseen.

Vuosi 1990

Seura rakensi erämajan. Urakasta on tehty erillinen selonteko. Ajatus rakentamisesta tuli hirvipalaverissa Kuivamaidon saunalla v- 89. Ylimääräisessä kokouksessa 25. 4. 1990 päätettiin vuokrata Anna Kaarina ja Aulis Kyyröseltä tontti majaa varten 50 vuodeksi ja tehtiin päätös majasta. Vuosikokouksessa maja päätettiin rakentaa kuluvana vuonna vesikattoon. Tavoite kuitenkin ylitettiin roimasti, sillä maja saatiin kyseisenä vuonna asuttavaan kuntoon. Lisäksi tehtiin saunaa ja lahtivajaa. Rakennuksen suunnitteli Seppo Tikkanen. Rakennusprojektin vetäjänä toimi Johannes Liimatainen. Vuoden 1990 aikana rakennusprojektissa tehtiin 2645 miestyötuntia. Osallistujien määrä talkoissa vaihteli yhdestä yli kahteenkymmeneen kerralla työstä riippuen.

Metsästysmaja valmistui yllättävän nopeasti käyttökuntoon

1990 luku

Teeriä on havaittu ruokinnan piirissä hyvin vähän. Jäniksille on tehty runsaasti ruokintakatoksia ( katoksia on n. 300 ) ja hirville suolapaikkoja.

Esim. vuonna -91 jäniksiä saatiin 187, metsoja 2, teeriä 6, pyitä 6, hirviä 5.

Puheenjohtaja Jorma Ruotsalainen luki majan rakennuskertomuksen vuosikokouksessa 27. 1. -91. Projektin vetäjä Johannes Liimatainen täydensi kertomusta omalta osaltaan. Pidettiin Piilolan tupaantuliaiset.

Piilolan saunan, halko- ja lahtivajan rakentaminen saatettiin päätökseen. Maja sähköistettiin. Rakennettiin kaivo ja vesijohdot, siivous ja ylläpitotalkoita oli useita

Seuralle luovutettiin piirin Päivä Riistalle- kiertopalkinto. Päivä riistalle tapahtumaan on osallistuttu vuosittain. Erämiesten sijoitus on ollut kilpailussa kärkipäässä Ylä-Savon alueella. Heinää on tehty vuosittain n. viiden ha alalta, joten useita riistanhoitoreissuja on pitänyt tehdä, ennekuin kaikki on maastoon levitetty. Viime vuosina kaikista aktiivisimpia riistanhoitotyössä ovat olleet Eino Heikkinen, Juho Pekkarinen, Paavo Ryhänen jne. Valtaosa seuran jäsenistä on tehnyt vaadittavat riistanhoitotyöt. Paavo Ryhänen on talvisin ajanut moottorikelkallaan riistanruokintareitin jopa kolme kertaa viikossa.

Seuran jäseniä oli toimitsijoina SM- hiihdossa.

Jäsenistölle perheineen on järjestetty joulun alla tervatuli tapahtuma Karhuahossa. Hirvipeijaiset, hirviporukan illanvietto ja seuran kokoukset on pidetty Piilolan majalla.

Seuran alueet on luovutettu ilveksen metsästykseen.

Jäniskanta on runsas, kanalintukanta heikko, hirvikanta kohtuullinen.

Eino Hynysestä tuli seuran kunniajäsen.

Seuramme jäsen Paavo Ryhänen sai Tervon Tervastulitapahtumassa Vuoden Erämies arvonimen vuonna -99. Perusteluja arvonimen saannille olivat:

- ollut perustamassa Lapinlahden Erämiehet metsästysseuraa

- aktiivisesti mukana metsästysseuratoiminnassa

- aktiivisesti mukana kenneltoiminnassa

- pitkäaikainen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja

- eri yhdistysten hallituksen jäsen

- riistanhoitotyön uranuurtajia Pohjois- Savossa

- vaativa ja innostava mies, joka omalla esimerkillään saa muitakin mukaan

Seuran jäsenten toiminta ainakin ydinporukan osalta on yksituumaista. Ulospäin pyritään aina toimimaan sovitellen ja eri osapuolten näkemykset huomioiden.

Kun savolainen rupeaa hommiin, siitä on leikki kaukana. Seuramme riistanhoitotyö on tehokasta ja esimerkiksi kelpaavaa. Pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen työ riistan hyväksi on tuottanut tulosta etenkin jäniksen osalta. Rapsi ja riistapeltojen heinä on osoittautunut tuhdiksi ravinnoksi, koska jänikset lisääntyvät voimakkaasti. Amerikassa keksittyä potenssilääkettä Viagraa eivät Lapinlahden Erämiesten alueen jänikset tarvitse vaan paikallinen ravinto riittää pitämään ne hyväkuntoisina. Keväisin tien varsilla ja pelloilla voi jokainen nähdä iloista temmellystä. Alueen jänikset käynevät vierailulla myös naapuriseurojen alueella tuloksia tuottavalla tavalla

Lapinlahden Erämiesten toiminta on ollut alusta lähtien hyvin suunniteltua ja pitkäjänteistä. Riistanhoito- ja muuhun työhön on löytynyt riittävästi henkilöitä, kun välillä on vähän asiasta muistuteltu. Seuraan on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan vuosittain uusia nuoriakin jäseniä, vaikka tulokkailla ei ole ollut luovuttaa seuralle lisää maita.

Seuran jäsenet ovat usein olleet toimitsijoina urheilukilpailuissa. Kesällä -98 jäseniä toimi juusto- ja viinijuhlilla järjestysmiehinä. Kolarihirvien jäljitykseen hirviporukka on lupautunut mukaan, samoin Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun.

Antti Pekkarinen jatkaa Paavo Ryhäsen työtä riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana.

Seura avusti Kennelkerhoa koiranäyttelyn järjestelyissä

Kesällä -98 Lapinlahden Erämiehet rakensivat korvauksetta kodan ja puuvajan Paavon polun varteen. Projektin päävastaajana oli nytkin Johannes Liimatainen. Jopa Johannes yllättyi talkoomiesten runsaudesta ja hän oli suuresti kiitollinen kaikille talkoisiin osallistuneille. Työtunteja kertyi hulppeat 750. Kota rakennettiin syys- lokakuun aikana.

Seuran alueella järjestettiin SM- ajokoe vuonna -99

2000-luku

Riistanhoitotyötä jatketaan tehokkaasti. Kiinteitä ruokintakatoksia seuralla on yli 300 ja talvisin riista löytää niistä myös syötävää, pääasiassa heinää. Riistalle viedään purtavaa myös lukuisiin muihin paikkoihin. Jonkinlaisen kuvan toiminnan tehokkuudesta antanee, että Paavo Ryhänen kulutti yhden talven aikana moottorikelkassaan bensiiniä 340 € arvosta huolehtiessaan lähes päivittäin heinien levittämisestä maastoon. Muitakin erittäin aktiivisia riistan hoidosta huolehtivia jäseniä seurassamme on useita. Riista löytää maastosta kaadettuja haapoja, nuolukiviä, rapsia ja heinää.

Seuran majalla ja Väisälän kodalla tehdään vuosittain tarvittavia huoltotöitä ja kunnostuksia. Keväällä 2003 majalla kunnostettiin keittiön kaappeja, kaivettiin vesijohto routarajan alapuolelle ja rakennettiin ilmava halkovaja. Nämä työt edellyttävät useita talkoopäiviä. Kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää työtä, koska mukana on Erkki Lähdesmäki, Yrjö Rasku ja muitakin, jotka keittävät kahvin, lämmittävät saunan ja järjestävät syötävää.

Seura saa toimintaansa hieman tuloja, kun sen jäseniä toimii ammunnan valvojina.

Tervastulitapahtuma joulukuun aamuhämärässä

Hirvipeijaiset

Anja Kuokka ja hänen avustajansa ovat taas kerran valmistaneet erinomaisen keiton

Seuran pitkäaikaisin puheenjohtaja Jorma Ruotsalainen esittelee Seppo Ryhäsen kaataman hirven komeita sarvia.